Pääsin tutustumaan vahabatiikin tekemiseen tarkemmin, kun batiikista vastaava lepralähetyksen työntekijä vei minut erään perheen kotiin. Koti oli pieni tiilimökki komeiden talojen takapihalla Patanin eteläosassa.
Talossa oli yksi huone, ehkä 12 neliötä. Sinne mahtui pieni keittiö, kaksi sänkyä ja lattialla oli tyyny istumista varten. Toisella sängyllä makasi halvaantunut mies, ja hänen vaimonsa istui lattialla tekemässä töitä. On aika vaikea kuvailla, miltä tuntuu astua tuollaiseen kotiin. Tietysti herää sääli, mutta toisaalta nainen esitteli ylpeänä työtään, ja pystyy elättämään itsensä ja miehensä. Tosin leipä on hyvin kapea. Annoin heille repustani mantelipussin kiitokseksi.
Nämä ovat niitä mieleenpainuvia hetkiä. Nepalilaiset osoittivat vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, vaikka olosuhteet olivat haastavat.
Vahabatiikin tekniikasta sen verran, että kuva luonnostellaan lyijykynällä kankaaseen. Sitten värit lisätään yksi kerrallaan niin, että vahalla suojataan ne kohdat, joiden ei haluta värjääntyvän. Näissä perhoskuvissa oltiin jo loppuvaiheessa. Oksat värjättiin ruskealla, jonka jälkeen koko työ peitettiin vahalla. Kuivumisen jälkeen kuvaa taitellaan sieltä täältä niin, että vaha halkeilee. Lopuksi työ värjätään mustalla, jolloin siihen tulee vahabatiikille tyypilliset mustat ohuet viivat. Monivaiheinen tekniikka, ja todella kauniita töitä tekivät. Näitä haluaisin kantaa kassikaupalla Suomeen. Ja kyllä tuonkin, Vivamon porukka pääsee askartelemaan ihania Nooan Arkki-kortteja.
Kuvien lataaminen on niin hidasta, että taidan laittaa ne myöhemmin. Nyt olen jo lähtenyt Nepalista, ja pari päivitystä on tulossa vielä menneiltä päiviltä, kunhan saan kuvat mukaan.
Talossa oli yksi huone, ehkä 12 neliötä. Sinne mahtui pieni keittiö, kaksi sänkyä ja lattialla oli tyyny istumista varten. Toisella sängyllä makasi halvaantunut mies, ja hänen vaimonsa istui lattialla tekemässä töitä. On aika vaikea kuvailla, miltä tuntuu astua tuollaiseen kotiin. Tietysti herää sääli, mutta toisaalta nainen esitteli ylpeänä työtään, ja pystyy elättämään itsensä ja miehensä. Tosin leipä on hyvin kapea. Annoin heille repustani mantelipussin kiitokseksi.
Nämä ovat niitä mieleenpainuvia hetkiä. Nepalilaiset osoittivat vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, vaikka olosuhteet olivat haastavat.
Vahabatiikin tekniikasta sen verran, että kuva luonnostellaan lyijykynällä kankaaseen. Sitten värit lisätään yksi kerrallaan niin, että vahalla suojataan ne kohdat, joiden ei haluta värjääntyvän. Näissä perhoskuvissa oltiin jo loppuvaiheessa. Oksat värjättiin ruskealla, jonka jälkeen koko työ peitettiin vahalla. Kuivumisen jälkeen kuvaa taitellaan sieltä täältä niin, että vaha halkeilee. Lopuksi työ värjätään mustalla, jolloin siihen tulee vahabatiikille tyypilliset mustat ohuet viivat. Monivaiheinen tekniikka, ja todella kauniita töitä tekivät. Näitä haluaisin kantaa kassikaupalla Suomeen. Ja kyllä tuonkin, Vivamon porukka pääsee askartelemaan ihania Nooan Arkki-kortteja.
Kuvien lataaminen on niin hidasta, että taidan laittaa ne myöhemmin. Nyt olen jo lähtenyt Nepalista, ja pari päivitystä on tulossa vielä menneiltä päiviltä, kunhan saan kuvat mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi!