Children Nepal

Pääsin tutustumaan Children Nepal-nimiseen järjestöön ja heidän tuotantoonsa tällä viikolla. Tämä olikin sellainen vähän ammattimaisempi ja harkitumpi paikka. Järjestö palkkaa naisia, joilla ei ole kunnon koulutusta, eikä varaa laittaa lapsiaan kouluun. Tarkoituksena on siis vaikuttaa ratkaisevasti naisten ja lasten tulevaisuuteen.

Järjestöllä on varsin hyvät tilat, ja todella monipuolinen mallisto. Se sisältää monenlaisia leluja, roolivaatteita, käsinukkeja, t-paitoja, kirjanmerkkejä... Valikoimaa on vissiin kolmensadan erilaisen tuotteen verran.

Suomeenkin täältä on tuotu leluja, mutta ilmeisesti niissä on ollut jonkin verran laatuongelmia. Manager Dilly Sharma pyysi minua käymään läpi heidän tuotteensa, ja esittämään näkemyksiäni niistä. Heillä on kova halu saada tilauksia myös Skandinaviasta, ja meidän asiakkaamme ovat varsin laatutietoisia.

Osa tuotevalikoimasta oli sellaista, jota en itse missään nimessä ostaisi. Mutta mukana oli tosi mukavia leluja, ja monessa oli oikeasti hauska suunnittelu ja hyvä viimeistely. Kuitenkin lasten leluiksi tarkoitetut tuotteet eivät erityisesti saumoistaan tuntuneet kovin vahvoilta, ja itse asiassa yhdessä ostamassani sammakossa olikin reikä.

Minua pyydettiin myös ideoimaan uusia tuotteita.

Pohdin näitä kysymyksiä, ja esitin seuraavia ehdotuksia (aloittaen tietysti kehumalla heidän tuotteitaan, työskentelyolosuhteita ja niin edelleen):

Ehdotin, että tuotteita ei kannattaisi täyttää niin koviksi vanulla, jotta saumat kestäisivät paremmin. Kangas oli myös ohutta, ja oli puhetta, että he kokeilisivat vähän paksumpaa kangasta ja leveämpiä
saumanvaroja. Värien valinnassa kerroin suomalaisten mieltymyksistä melko yksinkertaiseen
väritykseen. Oli myös puhetta hoito-ohjeiden lisäämisestä tuotteisiin, kuten myös materiaalien.

Paikassa ei ollut varsinaista kauppaa, mutta siellä oli "show room", jossa tuotteisiin saattoi tutustua, ja tehdä tilauksia ja ostoksia. Ehdotin, että huonetta voisi organisoida uudelleen, koska tavarat olivat osittain sekaisin. Esimerkiksi pöydällä oli iso laatikko, joka oli täynnä pieniä kivoja avaimenperiä, joita oli monenlaisia. Eli asiakkaan piti kaivaa koko laatikko läpi nähdäkseen mitä se sisälsi. Ehdotin
pienempiä laatikoita, joissa jokaisessa olisi vain yhdenlaista tuotteita. Aika itsestäänselvää ehkä meille. Mutta esimerkiksi käsinukkeja oli useassa eri paikassa. Aika pienellä vaivalla huoneesta saisi kivan ja selkeän.

Suunnitteluun en halunnut itse puuttua. Ehdotin, että he voisivat antaa naisten ja heidän lastensa
 piirtää ehdotuksia uusista tuotteista. Vaikka järjestää suunnittelukilpailun, jossa parhaat palkittaisiin. Lapsethan ovat ihan parhaita lelusuunnittelijoita!