Pikkuhaikki ja vapaapäivä Pokharassa

Aikamoinen hetki oli katsoa ikkunasta ulos, tai oikeastaan majatalon parvekkeelta. Eilen ei näkynyt juuri mitään, pilvet roikkuivat vuorten yllä. Voi hyvänen aika. Olen nähnyt vuoria ennenkin. Matterhorn oli varsinkin hieno kokemus. Mutta kun se nousee vain kolme kilometriä laakson pohjalta, ja näistä korkeimmat ovat yli seitsemän kilometriä Pokharan yläpuolella!

Aamiaisen jälkeen päätin heti lähteä kiipeämään järven eteläpuolella nyppylälle olevalle World Peace Pagodalle, joka on tärkeä buddhalainen stupa, ja näkymät Himalajalle ovat komeat. Nousua oli hotellilta joku vajaa neljäsataa metriä, ja polku kierteli aika pitkän matkaa järven pohjukan kautta. Linnuntietä matka ei ole pitkä laisinkaan. Melkein upein näkymä oli tänään jo ennen nousun alkamista, josta sainkin aika mukavan kuvan, jossa vuoret heijastuvat järveen.

Matkalla näin ihmisiä pyykillä joella, vesipuhveleita peltotöissä, kotkia liitelemässä. Ylös matka kesti pari tuntia, kävin katsomassa upean stupan ja söin lounasta ylhäällä. Hyvä, että vuoret menivät pilveen. Olisin varmaan unohtunut muuten sinne.

Iltapäivällä kävin selvittelemässä vaelluskuvioita. Haluaisin tehdä useamman päivän haikin, mutta tarvitsen oppaan. Ei ole järkevää eikä toki turvallista vaeltaa yksin. Huomenna täytyy tehdä pieni kiipeily myös, jotta saa tuntumaa, kuinka voimat riittävät. Ainakin tänään tuntui hyvältä. Ja ennen kaikkea näytti!

Viimeisessä kuvassa näkyy muuten tuo stupa täältä kylältä katsottuna.